maanantai 27. tammikuuta 2014

Kuulumisia

Kata:

Ciao! 

Huhhu siitä taitaa olla pieni ikuisuus kun viimeksi täällä kirjoittelin mitään. En pahemmin kotona ole viettänyt aikaa, vaan mun elämä on pyörinyt kirjaston, viikin kampuksen, töiden ja mun italian ympärillä. Kotona oon lähinnä vaan käynyt viskaamassa ja hakemassa tavaraa (mun huonekalut on hautautunut vaatteisiin ja kirjoja/papereita vaan lojuu siellä täällä. Ehkä vähän turhan paljon oon ottanut ittelleni hommaa, ja nyt pohdinkin että esim. voisin työt jättää pois ja sitten vaikka ottaa lainan vaihtoa varten. (en hirveesti haluisi nuukailla vaihdossa ollessani ja oon tottunut sellaiseen jatkuvaan kevyeeseen rahavirtaan)

Olisi nimittäin ihanaa vaan nauttia viimeisestä kuukaudesta tässä Suvin ja mun kämpässä (ei varmaan kohta enää tunnettaisi toisiamme jos tällainen sama meno jatkuisi haha), ja ehtiä tehdä kaikkea yhdessä italian kanssa. Ja haluan mun säännöllisen urheilun takaisin. Ollaan käyty jo useamman kerran pelaamassa squashia Feden (nonni, nyt on nimi paljastettu :D) kanssa mutta haluaisin mun entisen treenitason takaisin! Ja yksi iso juttu, jota kaipaan: kunnon yöunet. Okei, mä ehkä voisin itekin vaikuttaa tähän esim. menemällä myöhäisen iltavuoron jälkeen nukkumaan enkä rientämällä sinne vaihtareiden illanviettoihin.

Uudet reiskat yay!


Niin, ja en tiedä onko tullut mainittua - kun siitä viime kirjoituskerrasta on ikuisuus - mutta tää italia on siis mun poikaystävä :) Hän on se joka sai mut ihan hulluksi syksyllä :) Ollaan kyllä oltu jo yhdessä viime vuoden lopusta asti mutta pienoinen draama/väärinymmärrys vähän sekoitti kuvioita viime vuoden puolella, hehe :D mutta anyway, en voisi olla onnellisempi! Tässä olis potentiaalia vaikka minkälaiseen siirappitekstiin, mutta yök, koitan välttää sellaista haha.

Mun kullat tulee juttuun!


Mutta oon semiylpeä itsestäni, että kandi on todella hyvässä vauhdissa. Hankin sellaisen magneettiavaimen, jolla pääsen aleksandriaan vaikka yöaikaan halutessa. (ja sitä on tullut harrastettua myös!) Fede on kova opiskelemaan, ja sen päämäärätietoisuus potkii muakin kirjastolle ja tottakai olen aina sen messissä aina kun vain kerkeän. Vaikka ei toi yhdessä opiskelu kaikkein tehokkainta olekaan, ei edes kirjastossa. Tauot venyy ja sen sellaista. Ollaan se ärsyttävä pari, joka ei näytä pystyvän pitämään näppejään erossa toisistaan. Toinen mikä on potkinut mua kandin suhteen on kanditukipiiri, jota eräs mun opiskelukaveri ehdotti meille. Ihan huippu saada vähän aikataulua hommaan!

Ekaa kertaa tuntuu niin älyttömän hyvältä olla suhteessa, eikä mulla ole ollut minkäänlaista ahdistusta (jota tuppaa tulemaan mulle helposti). Tää suhde ehkä ulkopuolisille ei vaikuta kovinkaan romanttiselta suhteelta, koska me kiusotellaan toisiamme ihan jatkuvasti ja se saattaa sisältää sellaista leikkimielistä solvaamistakin, jekkuilua ja sellaisia"i really don't like you" -letkautuksia, mutta tää on oikeesti romanttisin suhde jossa oon ollut :D Tai ainakin kovin erilailla romanttinen suhde, sellainen mulle hyvä romantiikka, josta osaan nauttia! En kestäisi sellaista klassista ällöromanttisuutta :D

Tiedän, että ollaan oltu kovin lyhyt aika yhdessä, mutta ollaankin vietetty se aika melkoisen tiiviisti yhdessä. Aina kun meiän tiet eroaa (haha kuulostaapa dramaattiselta) niin mulla on ensiksi superihana olo siitä toisesta ja oon ihan yhtä hymyä, kunnes kovin pian tulee sellainen "yhyy toinen on poissa" -olo. Ja nytkin on todella lonely olo olla yksin mun huoneessa. Tästä syystä vähän huolestuttaakin toi mun vaihtoaika. Mutta kaipa siihen erossa olemiseen sitten tottuu. Ja kaikki on muutenkin ihan epäselvää, että jääkö italia tänne vai ei, mutta joka tapauksessa hän tulee vierailemaan Bonniin ja mä teen reissun Italiaan ja ehkä myös Suomeen. Ja ei se 4-5 kk ole mikään mahdoton aika. Silti kamalaa, ettei mua inspaa vaihto ollenkaan tällä hetkellä. Tai siis tietenkin inspaa, mutta mä kammoan sen ajan koittoa, koska se meinaa että pitää sanoa moikat. Huoh, ihan kuin ystävien ja perheen jättö ei olisi ollut jo tarpeeksi.

Kuka nyt uunivuokaa tarttee, kun kasvispastagratiinin voi tehdä suoraan lautaselle :'D
Mä hei kokkaan!


Tää viikko tulee olemaan ihan mahtava! Keskiviikkona on Sonata Arctican keikka, jonne suunnataan Feden, Suvin ja Suvin poikaystävän kanssa. Ja sitten samalle keikalle tulee muutamia muitakin vaihtareita :) Sitten mun italia aikoo kokata mulle, Suville ja sen miehelle, hih. Ja koitetaan Feden kanssa keretä käymään Tallinnassa, jossakin raflassa ja luonnontieteellisessä museossa. Saa nähä miten onnistuu, kun mulla on viikonloppuna taas töitä ja viikolle mahtuu nyt jo kivasti kivaa ohjelmaa. Kaikki yhteinen tekeminen tekee musta vaan yksinkertaisesti onnellisen, ja esim. viime viikkoinen sushi-raflailukin tuntu jotenkin "kokemukselta" sen kanssa. En tiedä, mutta ihanaa!

GG toi italialaisen karkin Kaliforniasta (she's back!!)


Aika hauska juttu sekin, että yksi työkaveri, joka ei pahemmin edes tunne mua, heittää aina mut nähdessään kuinka musta vaan hehkuu sellainen rakastunut olo :)

Nyt aikomuksena olis alkaa valumaan Viikkiin tapaamaan vaihtarikaveria viimeistä kertaa (inhoon sanoa moikkia :( ), ja sitten tapaankin mun kandiohjaajan ennen luentoja. Ja tällä viikolla mun olis tarkoitus kuulla mun seuraavasta hoasin kämpästä, (jonka haluisin keretä alivuokraamaan mun veljelle) jaiiiks!




- Kata

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti