Buongiorno Italia con i tuoi artisti con le canzoni con amore con il cuore

Kata:

Ciao a tutti!

Kotiuduin Bonnin kämpälleni viikonloppuna Italian reissulta. Yksi elämäni parhaista viikoista ♥ 

Matkustin ensimmäistä kertaa poikaystäväni kotikaupunkiin Padovaan. Jännitin reissua ihan hirveästi koko kuukauden ajan, ja edeltävänä päivänä jännitys oli jo melkein sietämätön. Lähtöpäivänä en kyennyt keskittymään mihinkään ja oli todella oudot fiilikset. Kentällä olin hyvin kärsimätön, koneessa yhtä hymyä ja epäuskoa, Venetsian lentokentällä pidättelin onnen kyyneleitä (melko epäonnistuneesti). Kun näin Feden mua odottamassa ja itse vielä jouduin odottelemaan matkalaukkuani, olin jostain kumman syystä ihan paniikissa ja vaikutin ulkopuolisille varmaan aika hätääntyneeltä  - ainakin heidän katseista päätellen :D (olin aika itkuinen haha voi nolous, minäkö tunteikas)

Sitten pääsinkin toisen syliin!

Automatkalla alkoikin sitten panikointi hänen vanhempiensa tapaamisesta… :D Juttua monimutkaistivat muutamat seikat. He eivät puhu sanaakaan englantia, ja mun italian alkeiskurssien tunneista on ööö nopeasti laskettuna ainakin viisi vuotta. Ja he eivät tieneet olevani heidän poikansa tyttöystävä. Itse asiassa he eivät tieneet edes sukupuoltani kuin vasta edeltävänä päivänä. Heille oli kerrottu, että Suomesta tulee joku kasvissyöjä noin viikoksi kyläilemään. Hienosti hoidettu homma, Fede…

No ensitapaaminen, kuten myös koko loisimiseni heidän luona yhteisine ruokailuineen sujui kivasti. Puhettani oli kääntämässä poikaystäväni lisäksi hänen isosiskonsa. Ja yllättäen isoäiti, joka oli jo reippaasti yli 90 vuoden iässä, puhui englantia. (vaikka aika ajoin unohti, etten puhu italiaa)

Mulla oli koko viikon ajan todella pidetty olo, eikä mulle tullut fiilistä, että musta olisi hirveästi vaivaa, vaikka aluksi pelkäsin tulevani häiritsemään tämän perheen kotirauhaa. Itse asiassa yksi perheenjäsenistä ei mun tulosta hirveesti ilahtunut… Feden kissa. Raasu oli todella säikky ja stressaantunut mun läsnäolosta. Suloinen kissa silti! Ehkä ensi kerralla ollaan jo enemmän kaveruksia :)

Ensimmäinen ilta oli muutenkin semiouto. Heti aluksi näin kasoittain sekä nunnia että huoria. (kivat kontrastit) Ja hyvin myöhään illalla menimme outoihin bileisiin, jotka sijaitsivat jossain tehdasalueella, joten musiikki pauhasi muutaman korttelin päähänkin. Bilepaikka löytyi siis helposti. Bileet olivat isolla kotitalon pihalla ja jengia aika lailla… Kukkaistutuksia ym. oli päässyt tuhoutumaan. Melkoisen alkoholipitoisia juomia tarjoiltiin kaikille ilmaiseksi ja meno oli sen mukaista. Vähän turhan kännistä mun makuun (jännä kuulla mun suusta tällasta) mutta olipahan kokemus. Ja tapasin niin Feden ala-astekavereita kuin hänen nykyäänkin parhaita kamuja :)

Ekat päivät meni tutustuessa Padovaan. Sen nähtävyyksiin, kuten kirkkoihin, kasvitieteelliseen puutarhaan (joka on yksi maailman vanhemmista), puistoihin ja aukioihin sekä tietysti Fedelle tärkeisiin paikkoihin. Aika monet paikat oli suljettu pääsiäisen kunniaksi tai vastaavasti buukattu täyteen. Mutta onneksi kaikkea ei tarvinnut tehdä tällä reissulla, vaan reissuja riittää lähitulevaisuudessakin :) Join ehkä parhaimmat kahvini ehkä parhaimmassa kahvilassa ikinä. Kahvila oli Pedrocchi Café, jolla on aikamoinen historia ja maine Italiassa, ja sen pystyi aistimaan itse kahvilassakin. Vähän fiinimpi mesta, mutta mieluusti palasin aina uudestaan ja haluan jatkossakin siellä käydä. Wikipediasta löytyy historiasta jotakin mutta italiaksi tietty enemmän löytyy.

Sitten karattiinkin perheen toiselle asunnolle, vuoristomökille!

Mökki sijaitsi pre-Alpeilla (en tiedä virallista maantieteellistä nimeä :D) eli korkeutta ei ollut kuin vain reilu kilometri, mutta lisäksi seikkailtiin autolla vähän korkeammillakin paikoilla. Koitettiin ajaa "Italian Suomeen", mutta lunta oli niin paljon, ettei sinne ollut mahdollisuutta mennä. Harmi! Kesällä sitten, kun lumet ovat sulaneet enemmän :D Alpeillekin oli tarkoitus mennä, mutta ei ihan joka paikkaan keretty. Mutta oli upean näköistä kun vuoristomökiltä näkyi huikeat Alpit ja niiden lumiset huiput! Tuli ihan laskettelureissut mieleen, joita tehtiin perheen kanssa eri Keski-Euroopan maihin aina hiihtolomasin :)

Keskityttiin erilaisiin virkistysaktiviteetteihin, kuten vaeltamiseen ja vuoripyöräilyyn (mountain biking). Ja nautittiin idyllisistä vuoristo- ja laaksokylistä :) Oli jotenkin niin mukavaa ja kotoista asua mökissä, jossa oli takkatuli ja eri ruoat (kasvikset, juustot, kala, leipä jne.) hankittiin niihin erikoistuneista pienliikkeistä. Miksei Suomessa ole enää tuollaisia söpöjä kauppoja, joissa myydään vain lähiruokaa, joka usein on vieläpä luomua? Isot marketit jyllää :(

En tiedä miksi, mutta tästä maisemasta tuli mieleen ihan Thaimaan reissu :D Vuoristot sademetsän peitossa, vaikkei tuo ihan sademetsää ollukaan hehe

Olieron kaupungissa vierailtiin, jotta päästäisin näkemään vuorten alaiset luolat. Mä kovasti toivoin näkeväni olmeja, mutta se onkin vissiin aika harvinaista tuolla kun ne elelevät niin syvällä vedessä. Mutta lepakoita näkyi ja paljon, mikä oli siistiä! Ja oli se kokemisen arvoinen paikka muutenkin. Viime luolakerroista on jo aikaa! Myöhemmin kesällä me toivottavasti tehään reissu Sloveniaan ja siellä pitäis olla tsäänssi nähä olmeja :)

Bassanon kaupunki oli vika etappi ennen Padovaan paluuta! Tooodella ihanan oloinen kaupunki. Ja täältä grappa on kotoisin ;) Tuntuu, että joka paikkaan haluisi vaan palata yhä uudestaan :D

Saman päivän iltana mä läksin ulos ja Fede jäi opiskelemaan. Sisko vähän naurahti että jännää että näin päin, tavallisempaa Italiassa on toiste päin :D Mutta hyvä että jäi kotiin niin mä sain viettää laatuaikaa yhden italialaisen tytön kanssa, jonka tapasin Suomessa hänen ollessa vaihdossa siellä, ja joka on myös kotoisin Padovasta. Mentiin Padovan lähellä sijaitsevaan pienempään kaupunkiin, Torregliaan, jossa käytiin erittäin kivassa viinibaarissa ja sitten vielä jännät jälkkärit syötiin jossakin jännässä makeiskahvilassa :D Oli todella outoa tavata tämä tyttö muualla kuin Suomessa! Ja hänelle oli tietty vielä oudompaa nähdä mut hänen kotikaupungissaan :D Onneksi tämä neitonen hyväksyttiin Helsinkiin opiskelemaan koko maisteriohjelma!

Viimeinen kokonainen päivä vietettiin Venetsiassa! Viime kerrasta on "hiukkasen" aikaa, joten oli jännä nähä samoja paikkoja kuin mitä lapsena näin. Ihana kaupunkihan se on, mutta koska oli jonkin sortin "itsenäisyys/vapauspäivä" Venetolle, kaupunki oli melkoisen tukossa ihmismäärästä :D Ja oli paahtavan kuuma. Siinä missä vuorilla oli aamulla miinusasteita, tuolla kivikaupungissa lämpöasteet saavutti +29 eikä tuullut ei sitten yhtään :D

He haluavat itsenäistyä

Vika ilta oli pyhitetty maailman parhaimmalle pizzalle :) Feden kavereita huvitti kun kerroin kuinka ananas on ehkä yleisin täyte pizzoissa Suomessa. Mua taas huvitti Italiassa käytetyt täytteet! Mä päädyin ottamaan lohi-mascarpone pizzan rucolalla ja ah nam. Alkuun Spritzit ja ruoan kanssa hyvät oluet ja hyvä viini ja loppuun ah niin hyvät jälkkärit. Ihan paras ilta. Tykkään niin ton kavereista! Ja hekin vissiin musta kun koittivat joka päivä "änkeä" seuraamme :D Tarjoilija antoi illalle vielä loppusilauksen, oli nimittäin sen verran jännä tapaus. Keski-ikäinen (mitä luultavimmin) homomies, jolta tuli niin älyttömän härskejä (mutta todella hauskoja) vitsejä ja ihan parhaita runoja ruoista. Pojat saivat vähän enemmän huomioo, mutta lopulta mäkin sain niskahieronnan.

♥

Oli todella haikeaa lähteä Italiasta. Olin aika masis saapuessani Saksaan, mutta sitten kun eilen näin kavereita täällä niin tajusin miten mahtavaa aikaa mulla täälläkin on ollut ja tulee olemaan :) Eilen tehtiin taas reissu Kölniin ja suklaamuseoon! Tänä iltana nään toivottavasti loputkin kavruista, kun on perinteiset maanantain baari-istuskelut :)

Nyt kipitän pyörällä paleobiologian luennolle!

- Kata

Ja tänään Padovaan!

Kata:

Apuaaaa, vähänkö alkoi itteäni jännittämään, kun katsoin kämppikseni astuvan ovesta ulos matkalaukkunsa kanssa. Se sai mut tajuamaan, että iteki lähen hyvin pian, muutaman tunnin päästä, reissuun. ITALIAAN ♥ Oon odottanut tätä niin paljon, laskenut päiviä siitä lähtien kun Fede lähti Suomesta. Odotin reissua jopa enemmän kuin Saksaa! (Saksa tuntuikin niin kaukaiselta aina viimeiseen iltaan asti)

Mä en pysty edes keskittymään nyt pahemmin kirjoittamiseen kun sisälläni kuohuu (:'D). Todella uskomaton ja onnellinen olo. Pitäis varmaan lähteä juoksulenkille että saisi oloa edes vähän purattua!

Mun piti kirjoittaa kuluneesta viikosta, siitä miten nyt olen vihdoinkin "sopeutunut" tänne Bonniin ja tottunut ajatukseen että tuun opiskelemaan täällä aina elokuun puoleen väliin, ja kuinka mua jo nyt vähän harmittaa etten oikein voi olla täällä pidempään. Tykkään tästä kaupungista ihan mielettömästi :) Oon todella monista pienistä asioista ihan onnessani täällä. Oluttarjonta (ja oluen halpuus!!), älyttömän mielenkiintoiset kurssit, parhaat uudet kaverit, jatkuva uusiin ihmisiin tutustuminen, illanvietot, saksan kieli, mun pyöräileminen pitkin Bonnin katuja, Mensan ruokavalikoima, Mensan kahvilan jääkahvi ja Latte macchiato, mun huone, kiva kämppis, meiän parveke, ihana pääkirjasto aivan naapurissa, ruokakaupat, kaunis vihreä ympäristö, Rhein, hyvät kulkuyhteydet kaikkialle, jekkushotit, uudet kulttuurit, paras juoksuympäristö, pöytäfutis, uusien asioiden kokeileminen, jne.

Ostettiin pyörämarkkinoilta pyörät!

Paleontogian kenttiksellä yövymme poikkikseni kotikaupungissa! Ja Padovaan lähden nyt itsekin tänään :)

Mojovat suklaakakut Kölnissä. (olin päivähiprakoissa niin en muista paikkaa tarkemmin :D)

Kävimme tutustumassa Bonnin luonnontieteelliseen museoon!

Karaoke-ilta irkkubaarissa! Oli muuten pikkasen erilainen meno kuin karaokeissa, joihin itse olen tottunut :D Minkäköhän laulun mä "lauloin"...

Kaiken ihanan ja jännän vastapainona on muutama negapuolikin, kuten se, että tällä hetkellä näyttää siltä etten pysty täällä saksaa opiskelemaan (muuta kuin sitten itsenäisesti tietty. mutta mun itsenäiset opiskelut tiedetään… ja kun mun varsinaisissa kursseissakin riittää hommaa ihan kivasti :D). Meiät jaettiin ryhmiin meiän tason mukaan, ja mun ryhmän tuntien ajankohdat olivat huonoimmat mahdolliset. Ryhmän vaihtaminenkaan ei jostain kumman syystä tule kuulookaan. Että höh. Nyt koitan tiedustella vapaita paikkoja ilmaisilta saksan kursseilta mutta huonolta näyttää… Ja toinen negatiivinen asia on mun coordinator. Hän on tehnyt oikein selväksi vastaamattomuudellaan ja välinpitämättömyydellään, ettei halua auttaa mua missään asiassa tai olla muhun yhteydessä. Joudun vaivaa aivan vääriä ihmisiä mun asioilla :D Onneksi KAIKKI muut ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Välillä mietin oonko kenties sekoittanut mun coordinatorin väärään ihmiseen, mutta oon tarkistanut asian moneen otteeseen…

Joskus voi skipata kirjaston ja jäädä partsille rentoutumaan ;)

Vaikka välillä on turhauttanut suurestikin niin mulla on todella siunattu olo :) Varsinkin vielä nyt, kun pääsen matkustamaan mulle niin rakkaan ihmisen kotikaupunkiin ensimmäistä kertaa. Itkettää - ilosta :) I miss him sooo much.

Now packing!

- Kata

Grüße aus Bonn!

Kata:

Yliopiston päärakennus

Ehkä nyt olisi taas pitkän ajan jälkeen aika kirjoittaa mun kuulumisista, kun oon täällä Saksassa kerennyt olemaan jo reilun viikon :) Hui! Ja mistä vetoa, että tästä postauksesta tulee ihan ylipituinen...

Oon vähän hämilläni ollut siitä, kuinka erilaista täällä on kaiken kaikkiaan ollut Suomeen verrattuna. Tai ennen tänne lähtöä, kelasin että eipä varmaan kovin moni asia ole erilaista. Mutta jo ekana päivänä olin ihan hukassa, oli sellainen out of place -fiilis :D mikä ei kyllä sinänsä ole kovinkaan yllättävää, mutta yllätti mut. Tulin tänne Oslon kautta ja matka sujui hyvin, vaikka lensin ekaa kertaa yksin (!!!! :D). Nyt ehkä ymmärrän paremmin Suvin kuuluisaa matkastressaamista, jonka ansiosta mulle ei ole koskaan "riittänyt" stressiä.

No, jotenkin ihmeen kaupalla kaikkine tavaroineni löysin ensimmäiseen määränpäähäni, tulevan asuntolani Hausmeisterin ("talonmies") toimistolle. En enää ihmetellyt, miksi hän ei ollut vastannut viesteihini aiemmin. Tämä mies ei puhunut sanaakaan englantia, joten siksi varmaan oli ignoorannut lähettämäni viestit. Vaikka saksa mulla on vähän jäissä, ymmärsin tärkeimmät pointit, kuten että suomalainen vodka on liian kallista ja että nimeni on oikein kiva, koska se kuulostaa italialaiselta ja on siksi helppo lausua. Sain avaimet huoneeseeni, joka vaikutti oikein kivalta vaikka olikin todella pieni, kuten myös yhteiset tilat yhden japanilaisen tytön kanssa. Sijaintiin varsinkin olin supertyytyväinen, koska asun keskustassa (!!), ja esimerkiksi päärautatieasema ja yliopiston päärakennus ovat vain parin minuutin päässä, kuten myös Rhein :) Ja mikä parasta, naapurissa on Bonnin suurin Mensa (opiskelijaravintoja), josta mulle löytyy monia monia kasvisruokavaihtoehtoja.

Ensimmäisenä päivänä eli tiistaina koitin nopeasti tutkiskella ympäristöä, mutta en paljoa kerennyt, sillä illaksi mun oli tarkoitus lähteä grillailemaan ulos :) Olin Suomessa tavannut yhden Bonnissa opiskelevan tytön, ja sovittiinkin silloin syksyllä että nähdään myös Bonnissa. Hän sitten kutsui minut grillijuhliin jo ekaksi illakseni, jonka vietin täällä :) Hyvä startti vaihtoilulle, ja pääsin tapaamaan sekä paikallisia että aiemmin tänne tulleita vaihtareita!

Seuraavana päivänä rekkasin itteni yliopistoon, mikä tapahtui onneksi helposti, ja illalla tapasin muita Erasmus-opiskelijoita! Meiät oli jaettu neljään ryhmään, ja oman ryhmän kanssa mentiin ulos bisselle ja pelailtiin "hauskoja" pelejä :D Vähän yllätyin muiden ihmisten kielitasosta. Nimittäin puolet mun ryhmäläisistä ei osannut muuta kuin saksaa ja toinen puoli vain englantia. Ja osa ei oikein kumpaakaan :D Jännää. Esimerkiksi yhdestä unkarilaisesta tytöstä on tullut mulle jo kovin läheinen kommunikointiogelmista huolimatta. Mä vaihan helposti englantiin ja hän taas puhuu mieluummin saksaa :D Joissakin tilanteissa tarvitsemme toinen toisiamme kääntämään asioita. Hauskaa! Yksi ryhmäläisistäni kysyi onko Suomi kaksikielinen maa. Olin ihan että wow täähän tietää jotain ja vastasin myöntävästi. No sen mukaan se sitten selittikin mun englannin kielen tason, kunnes oikaisin että toinen kieli on ruotsi, ei suinkaan englanti :D Brittiläisellä tytöllä oli naurussa pidättelemistä. Toi kertonee jotakin englannin kielen tasosta täällä, jos edes joku erehtyy luulemaan mua natiiviksi englannin puhujaksi :'D No kyllä useimmat opiskelijat oikeesti puhuu englantia! Illaksi kaikki ryhmät kerääntyivät samaan baariin, ja oli ihan mieletöntä :) Luulin olevani ainoa suomalainen täällä, mutta törmäsin kahteen muuhunkin suomalaiseen!

Perjantaina oli piiitkä päivä. Aamu alkoi kasilta saksan tasokokeella, joka oli "kiva" startti mun syntymäpäivälle. Kaiken tärkeän ja vähemmän tärkeä infotilaisuuden ohessa oli "iltapäiväkekkerit" meille vaihtareille. Olin yhdelle vaihtarille maininnut, että täyttäisin perjantaina 23 vuotta, mutta kielsin levittämästä tietoa. No ei mennyt kauaankaan kun mulle tuli onnitteluja ja ihmiset vitsaili kyseisten kekkereiden olevan mun synttärijuhlat :D Jossakin vaiheessa ihmiset kerääntyivät piiriin kuulemaan jotakin "tiedotetta". No muthan lopulta kutsuttiin nimellä kaikkien eteen ja sain kukkia ja mulle laulettiin. Hyi että, inhoon tollasia, mutta liikutuin kuitenkin :) Iltäpäiväkemujen jälkeen tehtiin reissu Ikeaan, ja oli vissiin tarpeellinen keissi, koska rahaa paloi 80e :D Illalla tavattiin yliopiston päärakennuksen pihalla ennen kuin siirryttiin virallisiin bailuihin. Ja siis ne bailuthan oli mua varten järkätty - tietenkin.

Ja aamulla oli excu Kölniin… On tää rankkaa täällä. Tykästyin Kölniin todella paljon! Kun tepastelin rautatieasemalta ulos ja näin Kölnin tuomiokirkon, olin ihan ihmeissäni. Juna-asema on kuulemma tarkoituksella sijoitettu aivan kirkon viereen, jotta ihmisille tulisi juuri tämä reaktio astuessaan ulos. Ilma oli aika pilvinen ja ankea, joten Köln ei päässyt ihan oikeuksiinsa. Onneksi sinne ei kestä kuin parikymmentä minsaa, joten reissuja sinne voi tehä huoletta milloin tahansa. Välimatka ajassa on sama kuin mikä mulla menee Suomen kodistani keskustaan - ei paha! Täällä me opiskelijat muuten saadaan matkustaa julkisella liikenteella ilmaiseksi mielin määrin ja KOKO Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa. Mä en kyllä ole pahemmin käyttänyt julkista, kun suosin kävelemistä uudessä ympäristössä ja mun välimatkat ei ole pitkiä täällä - kiitos asuntoni sijainnin.

Launtaina suunnattiin taas baariin, mutta otettiin selkeesti iisimmin kuin aikaisempina päivinä. Yksi italialainen vaihtari ehdottikin illaksi "something easy" :D Symppis termi! Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä olisi tietty voinut nukkua univelkoja pois, mutta ei, me tavattiin aamulla taas ja tehtiin retki Königswinteriin. Siellä me kipusimme katsomaan Drachenburg-linnaa sekä Drachenfels-linnan raunioita. Tykkään linnoista jotenkin ihan älytömästi! Linnan tanssilattialla pyörähdeltiin tyttöjen kanssa ja kelailtiin entisaikojen tanssiaisia, oih. (tulipa tyttömäinen olo)

Ihan tollanen feikin näköinen "fairy castle"!

Vaikka kaikki on sujunut suurpiirteissään todella hyvin, ei ihan ilman vastoinkäymisiä olla selvitty. Olin siis pienuudesta huolimatta tyytyväinen huoneeseeni, mutta en sänkyni… lutikoihin. Jep. Mulla ei ole minkäänlaista kokemusta lutikoista entuudestaan, joten en edes ekan yön jälkeen säikähtänyt puremajälkiä. Kummastelin vaan että jännää, mitähän nuo on. Mutta sain samanlaisia jälkiä seuraavan yön jälkeen ja sitä seuraavan yön jälkeen… Ei mitään massiivisimpia jälkiä, veikkaisin että yksi tai kaksi lutikkaa on mua popsinut, mutta sitten säikähdin kuitenkin, koska tiesin että tästä alkaa jonkinlaista säätämistä. Viikonlopun nukuin valot päällä eikä jälkiä enää ilmestynyt. Heti maanantaina menin Hausmeisterini toimistoon tulkkinani paikallinen uusi tuttavuuteni, ja selitimme tilanteen. Tilanne ratkaistiin uudella, paremmalla huoneella :D Tosin sovin mulle tarkoitetussa huoneessa tällä hetkellä asuvan saksalaisen tytön kanssa, että hän muuttaisi pois ensi kuussa ja mä voisin muuttaa hänelle tarkoitettuun huoneeseen, joka on tällä hetkellä tyhjä. Mulle se oli aivan sama missä asuisin, kun rakennus kerran oli sama. Tyttö sanoi, ettei asiasta tulisi mitään ongelmaa ja lupasi selittää tilanteen Hausmeisterille.

Tää mun uusi huone on ihan mahtava, isompi kuin edellinen, kämppis aiempaa japanilaista tyttöä sosiaalisempi espanjalainen tyttö ja meillä on iso parveke ja ollaan ylimmässä kerroksessa! Kahden päivän ajan mua turhautti muutto toiseen huoneeseen, koska vaikka tavaraa mulla ei ollut paljoa, kaikki oli pestävä takkeja ja kenkiä myöten. Ja samalla ravailin paikasta toiseen ja eksyilin luentoja katsastaessa. Sitten yhtenä aamuna heräsin siihen, että Hausmeister soittaa huoneeni puhelimeen, enkä väsymykseltäni ja darraltani oikeen ymmärtänyt mitään. Puhelun katkaisun jälkeen toivoin, ettei tämä herra ilmestyisi huoneeni ovelle, koska mulla ei ollut mitään vaatteita kuivana. No hän sitten tulee alta kymmenen minuutin ja mä kääriydyn nopeasti lakanoihin. Tuohtunutta miestä oli vaikea ymmärtää. Ei vissiin ollut saksalainen tyttö selittänyt tilannetta hänelle. Koin ensimmäisen masistelupäivän, koska olin loukussa huoneessani märkien vaatteideni takia, vaikka mun olisi pitänyt ravata asioilla. Nyt tuo päivä tuntuu jo enemmän surkuhupaisalta, haha.

Parvekkeeni näköala! Tohon muuten paistaa aurinko pitkin päivää ja parvekkeelta löytyy niin aurinkotuolta kuin pöytää tuoleineen :)

Illalla oli urheiluvaatteet kuivat, joten päätin lähteä lenkille (märillä juoksukengillä :D)! Ja voi että mikä fiiliksen nousu! Jotenkin tuntui että tuo ensimmäinen juoksu "korkkasi" mun täällä olemisen, koska kaupunki alkoi tuntua heti niin omalta. Tarkoituksenani oli siis juosta, mutta pysähdyin vähän väliä fiilistelemään paikkoja ja mun oloa. Juostessani Rheinia pitkin kelailin mielessäni, että täällähän voisi vaikka asua. Ja niinhän mä perkele asunkin! :)

Eilen aamulla heräsin hyvissä ajoin aamukasin luennolle, jota ei sitten vielä ollutkaan, koska osa kursseista alkaa vasta ensi viikolla. Koska mulla oli vapaa aamupäivä, lähdin käppäilemään vanhaan kaupunkiin, jossa tiesin tämän erään älyttömän ihanan kadun olevan! Joku sanoi mulle, että se on Bonnin kuuluisin katu kukkivista puistaan johtuen. Viime viikolla sen jo näin pariin otteeseen, mutta oli pakko palata uudestaan, koska joku sanoi kukinnan menevän ohi pian. No siltä näyttikin :D

Miksi, oi miksi, en voinut ottaa kuvia viime viikolla kukinnan ollessa parhaimmillaan ja auringon paistaessa keskeltä kirkasta taivasta? Olihan toikin tosin nättiä, kun kukkien terälehdet ovat maassa :) Ja oli todella suloista nähdä, kun pikkupojat leikkivät kukkien lehdillä heittäen niitä sateeksi ilmaan!

Täysi kukinto

Tänne on palattava joskus

Vaikka asun yliopiston päärakennuksen vieressä, opiskelen toisella kampuksella. Sinnekään ei kävellen mene kuin vartti, jos kipittää ripeästi (tuli testattua eilen). Ei siis todellakaan paha! Vielä kun koulumatkan ympäristö on niin kaunis :)

Tollanen melkoisen pitkä "espa", jonka päädyssä on linna, jossa opiskelen :)

Ihan kivaa vaihtelua Viikin kampukseen :D Ja tossa vieressä on kasvitieteellinen puutarha! Oi oi. Oikeestaan näyttää siltä, että opiskelen useammassa rakennuksessa ja siksi olenkin vähän hukassa vähän väliä. Mutta kaikki ovat täällä niin avuliaana auttamassa. Eräs vanha tutkijapappakin auttoi mua puolen tunnin ajan, vaikka hänellä ei ollut mitään käsitystä, missä tuntini pidettäisiin. Aaaww. Ja olen muuten ainoa biologi vaihtareista! Vielä on tämä sulautuminen saksalaisten biologien joukkoon vähän kesken :D

Panin viime viikolla nimeni johonkin study buddy -listaan, vaikkei mulla ollut käryäkään mistä moisessa hommassa oli kyse. No, nyt mulla on paikallinen study buddy :D Eilen oli study buddy meeting, jonne vaihtarit study buddeineen tulivat. Tarkoituksena oli, että kaikki tekisivat buddynsa kanssa oman maansa tyypillistä ruokaa/naposteltavaa. Mä kovasti halusin tehdä korvapuusteja tai runebergintorttuja, mutta meiän keittiössä ei ole uunia!? Ja mun study buddy tuli kipeäksi, joten hänenkään keittiötä en päässyt käyttämään. Olin vähän tylsä ja tein sitten munavoita ja ravasin leipomoissa etsimässä mahdollisimman tumma leipää :D

Useimpien study buddy opiskelee samaa alaa kuin vaihtariosapuoli itse, mutta mulla on joku rändöm juristimies, joten en tiedä, mitä yhteistä meillä opinnoissa olisi :D No ainakin mun kotikaupunki on meille yhteistä, sillä hän oli viime lukukauden vaihdossa Helsingissä, ja hänen kotikaupunkinsa puolestaan on Bonn :)

Nyt lähden testailemaan kirjastossa opiskelua, ja illalla meen kyttää peruutuspaikkoja tällaiselle kurssille kuin "Mesozoic Dinosaur and Plant Ecosystems and the Marine Realm in a Transect from southern Germany to northern Italy: Introductory Field Paleontology for Biology and Geosciences Students". Että semmonen kurssin nimi! Ja ihan illalla ylläri ylläri bileeeet!

En voi uskoa, että olen ollut täällä nyt saman ajan kuin mitä on jäljellä Italiaan!!

- Kata