Apuaaaa, vähänkö alkoi itteäni jännittämään, kun katsoin kämppikseni astuvan ovesta ulos matkalaukkunsa kanssa. Se sai mut tajuamaan, että iteki lähen hyvin pian, muutaman tunnin päästä, reissuun. ITALIAAN ♥ Oon odottanut tätä niin paljon, laskenut päiviä siitä lähtien kun Fede lähti Suomesta. Odotin reissua jopa enemmän kuin Saksaa! (Saksa tuntuikin niin kaukaiselta aina viimeiseen iltaan asti)
Mä en pysty edes keskittymään nyt pahemmin kirjoittamiseen kun sisälläni kuohuu (:'D). Todella uskomaton ja onnellinen olo. Pitäis varmaan lähteä juoksulenkille että saisi oloa edes vähän purattua!
Mun piti kirjoittaa kuluneesta viikosta, siitä miten nyt olen vihdoinkin "sopeutunut" tänne Bonniin ja tottunut ajatukseen että tuun opiskelemaan täällä aina elokuun puoleen väliin, ja kuinka mua jo nyt vähän harmittaa etten oikein voi olla täällä pidempään. Tykkään tästä kaupungista ihan mielettömästi :) Oon todella monista pienistä asioista ihan onnessani täällä. Oluttarjonta (ja oluen halpuus!!), älyttömän mielenkiintoiset kurssit, parhaat uudet kaverit, jatkuva uusiin ihmisiin tutustuminen, illanvietot, saksan kieli, mun pyöräileminen pitkin Bonnin katuja, Mensan ruokavalikoima, Mensan kahvilan jääkahvi ja Latte macchiato, mun huone, kiva kämppis, meiän parveke, ihana pääkirjasto aivan naapurissa, ruokakaupat, kaunis vihreä ympäristö, Rhein, hyvät kulkuyhteydet kaikkialle, jekkushotit, uudet kulttuurit, paras juoksuympäristö, pöytäfutis, uusien asioiden kokeileminen, jne.
Ostettiin pyörämarkkinoilta pyörät!
Paleontogian kenttiksellä yövymme poikkikseni kotikaupungissa! Ja Padovaan lähden nyt itsekin tänään :)
Mojovat suklaakakut Kölnissä. (olin päivähiprakoissa niin en muista paikkaa tarkemmin :D)
Kävimme tutustumassa Bonnin luonnontieteelliseen museoon!
Karaoke-ilta irkkubaarissa! Oli muuten pikkasen erilainen meno kuin karaokeissa, joihin itse olen tottunut :D Minkäköhän laulun mä "lauloin"...
Kaiken ihanan ja jännän vastapainona on muutama negapuolikin, kuten se, että tällä hetkellä näyttää siltä etten pysty täällä saksaa opiskelemaan (muuta kuin sitten itsenäisesti tietty. mutta mun itsenäiset opiskelut tiedetään… ja kun mun varsinaisissa kursseissakin riittää hommaa ihan kivasti :D). Meiät jaettiin ryhmiin meiän tason mukaan, ja mun ryhmän tuntien ajankohdat olivat huonoimmat mahdolliset. Ryhmän vaihtaminenkaan ei jostain kumman syystä tule kuulookaan. Että höh. Nyt koitan tiedustella vapaita paikkoja ilmaisilta saksan kursseilta mutta huonolta näyttää… Ja toinen negatiivinen asia on mun coordinator. Hän on tehnyt oikein selväksi vastaamattomuudellaan ja välinpitämättömyydellään, ettei halua auttaa mua missään asiassa tai olla muhun yhteydessä. Joudun vaivaa aivan vääriä ihmisiä mun asioilla :D Onneksi KAIKKI muut ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Välillä mietin oonko kenties sekoittanut mun coordinatorin väärään ihmiseen, mutta oon tarkistanut asian moneen otteeseen…
Joskus voi skipata kirjaston ja jäädä partsille rentoutumaan ;)
Vaikka välillä on turhauttanut suurestikin niin mulla on todella siunattu olo :) Varsinkin vielä nyt, kun pääsen matkustamaan mulle niin rakkaan ihmisen kotikaupunkiin ensimmäistä kertaa. Itkettää - ilosta :) I miss him sooo much.
Now packing!
- Kata
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti